"On niin paljon kaikkea, mitä pitäisi seurata ja missä olla mukana" : tapaustutkimus ESR-hankeverkoston kehitysvaiheista

Verkostojen hyödyntäminen voi tuoda merkittäviä etuja organisaatioiden toimintaan. Organisaatiot pyrkivät saamaan verkostojen kautta monenlaista aineellista ja aineetonta hyötyä. Tutkielma tarkastelee julkisella rahoituksella toimivien hankkeiden muodostamaa oppimisverkostoa, jonka tavoitteina on ollut hankkeissa syntyneen tiedon ja hyvien käytäntöjen levittäminen sekä hankkeiden välisen yhteistyön lisääminen. Oppimisverkostolla tarkoitetaan organisaatioiden tai yksilöiden muodostamia yhteisen oppimisen foorumeja, joiden tarkoituksena on tiedon ja osaamisen synnyttäminen ja levittäminen. Tutkielmassa selvitettiin, miten kyseisen verkoston rakenteelliset ominaisuudet ovat vaikuttaneet sen tavoitteiden mukaiseen toimintaan. Rakenteellisiin ominaisuuksiin kuuluvat esimerkiksi verkoston syntymis- ja kasvamismuoto, ohjausmallit sekä sisäiset säännöt. Esimerkiksi syntymismuoto ja ohjausmallit voivat vaikuttaa verkoston jäsenten välisen luottamuksen kehittymiseen, mikä voi helpottaa tiedon leviämistä ja täten sosiaalisen pääoman kertymistä. Tutkimuskysymykseen haettiin vastauksia haastattelemalla kesällä 2012 kahdeksaa hanketoimijaa muun muassa verkostoon liittymisestä, siitä saaduista hyödyistä ja hankaloittavista tekijöistä. Vastaukset analysoitiin käyttämällä laadullista sisällönanalyysia. Hankeverkoston toimintaan vaikuttavista tekijöistä nousivat esille hankeverkostoa ohjaavan kehittämisohjelman byrokraattisuus ja kankeus sekä hankkeiden omat motiivit verkostoitumiseen. Vaikka kehittämisohjelman tavoitteet olivat avoimessa ja kokeilua mahdollistavassa toiminnassa, hankkeiden tuli noudattaa ennen toiminnan aloittamista luotuja virallisia hankesuunnitelmia. Suunnitelmien noudattaminen ei jättänytkään paljoa liikkumavaraa hankkeiden toimintaan. Hankkeille ei myöskään oltu riittävästi painotettu kehittämisohjelmaan kuuluvaa verkostomaista luonnetta, jolloin hankkeet eivät olleet osanneet varautua siihen riittävästi. Kun hankkeiden suunnitelmissa ei oltu varattu resursseja muiden osapuolten kanssa verkostoitumiseen, tämä johti hyväksyttyjen suunnitelmien uudelleenarvioimiseen. Tuloksissa nousi useaan otteeseen esille se, miten hankesuunnitelmat ja niiden toteuttaminen ovat hankkeiden toiminnan lähtökohta. Hankkeet eivät myöskään kokeneet saavansa verkostoitumisesta välittömästi hyötyä. Niille oli toiminnan kautta muodostunut omat sidosryhmät, joten yllättäen vaadittu yhteistyö verkoston muiden jäsenten kanssa koettiin jossain määrin ylimääräisenä työnä. Onnistunut yhteistyö kasvattaa luottamusta osapuolten välille ja kasvanut luottamus puolestaan lisää yhteistyön mahdollisuuksia. Luottamus kasvaa myös ajan myötä, mikä lyhytaikaisessa projektimuotoisessa toiminnassa voi tuottaa ongelmia. Tutkitun verkoston kohdalla hankkeiden kokemat hyödyt ovatkin korostuneet ajan myötä, jolloin myös verkostomainen toiminta on muodostunut hankkeille luonnolliseksi toimintatavaksi